Kuva: Cheap Snow Gear Ltd
Arvaisitko, että tässä kuvassa on näkymätön vesileima?
Alkuperäistä v. 2018 blogia muokattu v.2026.

Netistä löytyy valtava määrä kuvia. Google-haulla, verkkosivuilta ja sosiaalisesta mediasta sopiva kuva löytyy usein muutamassa sekunnissa. Se, että kuvan voi ladata omalle koneelle, ei kuitenkaan tarkoita, että sitä saa käyttää vapaasti.

Tekijänoikeudet eivät ole kadonneet mihinkään. Päinvastoin: digitaalisten vesileimojen, kuvantunnistuksen ja uudenlaisten alkuperätietojen ansiosta kuvien käyttöä voidaan nykyään seurata huomattavasti paremmin kuin vielä muutama vuosi sitten. Ja tekoäly tekee asiasta entistä ajankohtaisemman.
 

Netistä löytynyt kuva ei ole vapaa kuva

Yksi sitkeimmistä väärinkäsityksistä on ajatus siitä, että verkossa julkaistu kuva olisi jotenkin vapaasti käytettävissä. Näin ei ole.

Valokuvalla, kuvituksella ja muulla visuaalisella aineistolla on yleensä oikeudenhaltija. Käyttö voi perustua esimerkiksi omaan omistukseen, kuvaajan kanssa tehtyyn sopimukseen, kuvapankkilisenssiin tai muuhun käyttöoikeuteen.

Jos käyttöoikeutta ei ole, kuvan julkaiseminen omalla verkkosivulla, sosiaalisessa mediassa, esitteessä tai kampanjassa voi muodostaa tekijänoikeusrikkomuksen. Aikaisemmin luvaton käyttö saattoi jäädä helposti huomaamatta. Nykyään näin ei välttämättä käy.

Kuva voidaan tunnistaa, vaikka sitä olisi muutettu

Kuvan seuraaminen ei enää perustu vain tiedoston nimeen tai tavallisiin metatietoihin. Digitaalinen kuva voidaan tunnistaa myös sen visuaalisten ominaisuuksien perusteella. Lisäksi kuvaan voidaan upottaa näkymätön digitaalinen vesileima.

Tämä tarkoittaa, että kuva voidaan joissakin järjestelmissä tunnistaa edelleen, vaikka sitä olisi esimerkiksi:

• pienennetty
• pakattu
• rajattu
• muunnettu toiseen tiedostomuotoon
• julkaistu uudelleen
• joissakin tapauksissa jopa tallennettu kuvakaappauksena.

Siksi ajatus siitä, että kuvan rajaaminen tai metatietojen poistaminen tekisi sen alkuperän mahdottomaksi selvittää, ei enää välttämättä pidä paikkaansa.
 

Mikä digitaalinen vesileima on?

Digitaalinen vesileima on tietoa, joka liitetään kuvaan, videoon tai muuhun digitaaliseen aineistoon. Perinteinen vesileima on helppo tunnistaa: esimerkiksi kuvan päällä näkyvä asiakkaan logo tai teksti. AI:n aikana esimerkiksi seuraava EU Act logo toistuu tulevaisuudessa.

Digitaalinen vesileima voi sen sijaan olla näkymätön. Katsoja ei huomaa sitä, eikä se muuta kuvan visuaalista ilmettä. Tunniste on kuitenkin upotettu itse aineistoon niin, että erityinen järjestelmä voi myöhemmin tunnistaa sen. Tunnisteen avulla voidaan esimerkiksi yhdistää verkossa löytynyt kuva takaisin organisaation alkuperäiseen aineistoon.

Miksi tämä on tärkeää organisaatiolle?

Vesileimausta ajatellaan helposti vain tekijänoikeuksien valvontana. Sen merkitys on kuitenkin laajempi. Yritys tai organisaatio voi julkaista vuodessa tuhansia kuvia verkkosivuilla, sosiaalisessa mediassa, kampanjoissa, uutiskirjeissä, jälleenmyyjien kanavissa ja erilaisissa portaaleissa.

Kun tiedosto lähtee organisaation omasta mediapankista, sen käytöstä voidaan helposti menettää näkyvyys. Kuva voi päätyä: väärälle verkkosivulle, vanhentuneena versiona uuteen kampanjaan, kumppanin käyttöön sovittujen oikeuksien ulkopuolella tai kokonaan toisen organisaation käyttöön. Näkymätön vesileima voi auttaa yhdistämään löydetyn aineiston takaisin sen alkuperään.
 

Tekoäly tuo uuden ongelman

Generatiivinen tekoäly muuttaa tilannetta edelleen. Kuvia ei enää vain kopioida ja julkaista uudelleen. Niitä voidaan käyttää lähtöaineistona uuden sisällön tekemiseen, muokata generatiivisesti tai yhdistellä muihin aineistoihin.

Organisaation kannalta olennainen kysymys kuuluu:

Mitä omille kuvillemme tapahtuu sen jälkeen, kun ne on julkaistu verkossa?

Täydellistä teknistä kontrollia verkkoon julkaistuun aineistoon ei ole mahdollista saada. Vesileimaus voi kuitenkin tarjota yhden lisäkeinon aineiston tunnistamiseen ja sen käytön seuraamiseen. Tässä kannattaa olla myös tarkkana markkinointiväitteiden kanssa.

Digitaalinen vesileima ei automaattisesti estä tekoälyjärjestelmää käyttämästä kuvaa, eikä siitä voida yleisesti päätellä, että kaikki tekoälyllä syntynyt johdannainen sisältö olisi jäljitettävissä takaisin alkuperäiseen kuvaan.

Sen sijaan vesileima voi toimia vahvana tunnisteena siellä, missä sitä tukevat seurantajärjestelmät ja käsittelyketju säilyttää tunnisteen.
 

C2PA tuo mukaan aineiston historian

Digitaalisen sisällön alkuperän hallintaan liittyy nykyään myös toinen tärkeä teknologia: C2PA.

C2PA eli Coalition for Content Provenance and Authenticity on avoin standardi digitaalisen aineiston alkuperä- ja muokkaushistorian kuvaamiseen. Sen käytännön toteutuksista käytetään usein nimeä Content Credentials.

Ajatuksena on, että tiedoston yhteyteen voidaan liittää varmennettavaa tietoa esimerkiksi:

• mistä aineisto on peräisin
• millä järjestelmällä se on luotu
• miten sitä on muokattu
• onko käsittelyssä käytetty tekoälyä
• kuka tai mikä järjestelmä on lisännyt alkuperätiedon.

Näitä tietoja voidaan allekirjoittaa kryptografisesti, jolloin voidaan tarkistaa, ovatko tiedot edelleen samat kuin niitä lisättäessä. C2PA ei kuitenkaan kerro, onko kuvan sisältö ”totta”.

Se kertoo ennen kaikkea, mitä aineiston historiasta voidaan todentaa.
 

Vesileima ja C2PA täydentävät toisiaan

Vesileimaus ja C2PA ratkaisevat hieman eri ongelmia. Digitaalinen vesileima auttaa tunnistamaan itse aineiston. C2PA auttaa kuvaamaan ja varmentamaan aineiston alkuperä- ja käsittelyhistoriaa. Näitä voidaan myös yhdistää.

C2PA-standardissa näkymätöntä vesileimaa voidaan käyttää niin sanottuna soft binding -tunnisteena. Jos tiedoston varsinainen Content Credentials -tieto katoaa esimerkiksi jonkin järjestelmän poistaessa metatietoja, vesileiman tunnisteen avulla voidaan joissakin toteutuksissa löytää siihen liittyvä alkuperätieto erillisestä tietovarannosta. Tämä on tärkeä kehityssuunta.

Digitaalisen aineiston luotettavuus ei tulevaisuudessa perustu vain siihen, mitä tiedoston metadatassa juuri sillä hetkellä lukee, vaan siihen, pystytäänkö aineisto yhdistämään luotettavasti sen historiaan.
 

Entä DAM eli mediapankki?

Vesileima ja C2PA ovat hyödyllisiä tekniikoita, mutta nekään eivät yksin ratkaise aineistonhallintaa. Organisaation pitää edelleen tietää:

• mikä on hyväksytty alkuperäinen aineisto
• kuka omistaa sen
• missä sitä saa käyttää
• kuinka pitkään sitä saa käyttää
• onko aineistoa muokattu
• onko siinä käytetty tekoälyä
• onko siitä olemassa uusia versioita
• mitä versiota saa julkaista.

Tässä kohtaa DAM eli digitaalisen aineistonhallinnan järjestelmä toimii kokonaisuuden keskuksena. Mediapankissa voidaan säilyttää alkuperäiset aineistot sekä niiden käyttöoikeudet, metatiedot, versiot, AI-tiedot ja julkaisuohjeet.

Digitaalinen vesileima voidaan puolestaan yhdistää mediapankissa olevaan alkuperäiseen tiedostoon. Näin DAM ei hallitse vain sitä, mitä organisaatiolla on, vaan auttaa myös selvittämään, missä aineistoa myöhemmin käytetään.
 

Näkyvä vai näkymätön vesileima?

Molemmille on edelleen käyttötarkoituksensa.

Näkyvä vesileima

Näkyvä logo tai teksti kertoo heti, kenelle aineisto kuuluu tai että kyseessä on esimerkiksi esikatselukuva. Sen etu on selkeys. Haittapuolena on, että näkyvä vesileima voidaan usein rajata tai muokata pois.

Näkymätön vesileima

Näkymätön vesileima ei häiritse kuvan visuaalista käyttöä. Sen tarkoitus ei ole varoittaa katsojaa vaan auttaa järjestelmää tunnistamaan aineisto myöhemmin.

Tämän vuoksi se sopii erityisen hyvin organisaatioille, jotka julkaisevat paljon visuaalista aineistoa ja haluavat seurata sen käyttöä ilman näkyviä merkintöjä. Useissa käyttötapauksissa nämä kaksi menetelmää voivat myös täydentää toisiaan.
 

Milloin digitaalista vesileimausta kannattaa harkita?

Vesileimauksesta on erityistä hyötyä, jos organisaatio:

• julkaisee paljon omaa kuva- tai videomateriaalia
• jakaa aineistoja kumppaneille ja jälleenmyyjille
• lisensoi kuvia
• hallitsee arvokkaita kuva-arkistoja
• haluaa löytää verkossa tapahtuvaa luvatonta käyttöä
• haluaa pystyä yhdistämään julkaistun aineiston takaisin alkuperäiseen tiedostoon
• haluaa rakentaa C2PA- ja Content Credentials -valmiuksia tulevaisuutta varten.

Älä siis kysy vain: saako tämän kuvan ladata?

Parempi kysymys on: Tiedänkö, mistä kuva on peräisin ja onko minulla oikeus käyttää sitä?

Ja oman organisaation aineistojen kohdalla kysymys kannattaa kääntää toisin päin:

Tiedämmekö, missä meidän kuviamme käytetään sen jälkeen, kun ne lähtevät omasta mediapankistamme?

Digitaalinen vesileimaus, kuvantunnistus, Content Credentials ja DAM vievät digitaalisen aineistonhallinnan juuri tähän suuntaan. Enää ei hallita vain tiedostoja. Hallitaan myös niiden alkuperää, historiaa, käyttöoikeuksia ja elinkaarta.

Ja juuri siksi netistä löytyvän kuvan luvattomaan käyttöön luottaminen on tänä päivänä entistä huonompi ajatus.

Kirjoittaja Rolf Koppatz Rolf on Communication Pro:n perustaja ja toimitusjohtaja, DAM konsultti, markkinoinnin sekä IT-alan ammattilainen 35 vuoden kokemuksella. Sano hei, vaikka LinkedInissä. www.communicationpro.com